Egon synnyttämää luopumisen tuskaa

10.10.2018

Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista... se on väistämätön totuus, mitä emme aina kykene hallitsemaan... ainoa asia mitä voimme opetella on sopeutuminen ja tunteiden hallitseminen.

Kirjoitin eilen aamulla sähköpostin ystävilleni, jotka ovat halunneet saada minulta kirjeitä elämäntaitoon liittyen ja hätkähdin jopa itse siitä, kuin niin merkityksettömiltä tuntuvat asiat voivat välillä saada uskomattomat mittasuhteet.

Odota, niin kerron sinulle...

Oletko koskaan miettinyt minkä varaan olet mahdollisesti itsetuntosi rakentanut? Tai minkä päälle saattaa koko elämäsi rakentua? Oletko kokenut tällaisten asioiden menettämistä ja miltä ne silloin sinussa tuntui?

Näiden kysymysten eteen jouduin noin pari kuukautta sitten, kun menetin pitkät tummat, paksut hiukseni. Voit etkä ajatella, että hiukset... niinpä niin. Vaikka ulkoinen tekijä on eri, niin sisäinen ilmiö voi olla sama...

Tämä kokemus sai minut todella ymmärtämään kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat sairastuneet ja hoitojen myötä menettäneet mm.hiuksensa. Vaikka kykenin ehkä tunnistamaan vain murto-osan heidän tunteistaan, miltä tuntuu olla hiukseton, joka saattaa syöstä identiteettikriisiin, naiseuden - miehisyyden tunteen menettämiseen, pettymyksiin, suruun, häpeään ja jopa elämänhalun kadottamiseen... niin se voi myös antaa jotain uutta tilalle.

Hiukset ovat kuitenkin tietynlainen "elementti", jotka saattavat rakentaa persoonallisuuttamme ja mikäli olemme antaneet persoonamme (egomme) kiinnittyä esimerkiksi hiuksiin ja sanella mm. elämäntyyliämme, menetyksen myötä ego on hajoamis pisteessä, jota se ei todellakaan halua kokea. Mitä siis jää jäljelle - pelkkä raatoko?

Hiukset eivät kuitenkaan ole ainut asia, johon annamme itsemme kiinnittyä. Niitä voivat olla mitkä tahansa ulkoisen olemuksemme liittyvät asiat, jotka alkavat sanella elämäämme paljon enemmän, kuin osaamme edes uskoakaan.

Sanotaan aina, että se sisäinen kauneus on kaikkein tärkeintä, mikä pitää täysin paikkansa, mutta ulkoisessa maailmassa me valitettavasti keskitymme enemmän siihen fyysisesti näkyvään "habitukseen" ja annamme sisäisen kauneutemme rapistua.

Kun hiukseni lähtivät, egoni kirkui naama punaisena, se halusi tuhota "minut" ja uskotella, että en olisi enää mitään...ha haaa... ilman kaikkia elämässäni olleita kokemuksiani tai analyysitaitojani olisin uskonut tähän egoni kirkumiseen. Tiesin kuitenkin, että se ei pidä paikkansa, mutta tunnetila ei kuitenkaan poistunut ns. sormia napsauttamalla, vaan pääni sisällä tapahtui varsinaista tahtojen taistelua, mukavaako?!

Kyse oli siitä, että minun oli opittava vielä enemmän tunnistamaan tunteitani ja tekemään päätös sen suhteen, kuka todellisuudessa sanelee elämäni laadun, minä vai egoni, minä vai ulkoisen maailman uskottelema "kauneus", minä vai toisten ihmisten asettamat ehdollistumat.

Hm... pääsin lopulta itseni kanssa lopputulokseen, että on aika kääntyä takaisin siihen pisteeseen, joka sisimmältäni todellisuudessa olin. Pelottiko? No totta hem...ssä, mutta näin jälkikäteen sanottuna, se on taas ollut yksi parhaita päätöksiäni, joita olen tehnyt - pysähtyminen itsensä ääreen.

Vaikka koko tunnevyöry lähti liikenteeseen niinkin pienestä asiasta kuin hiukset, niin se heitti mukanaan koko elämäni kirjon. Jouduin syväluotaavasti miettimään tunteitani, asettamaan mieleni järjen (ei älyn) tasolle, ja katsomaan millä todellisuudessa on väliä, merkitystä ja mitkä asiat elämässäni kantavat.

Kun pääsin takaisin "omaan itseeni", niin saatoinkin alkaa näkemään elämääni aivan uudessa valossa, se kaikki mitä olin kuvitellut, oli todellakin pelkkää kuvittelmaa ja maailman luomaa illuusiota, ja se kaikki mikä oli näkyvänä pinnan alla, olin pyrkinyt pitämään piilossa viimeiseen asti. Todella fiksua & filmaattista toimintaa... mutta näihän ego toimii...

Mikään elämässä ei ole koskaan sattumaa ja on aiiiinaaaaaaa niin helppoa jälkikäteen olla "viisas", iloinen ja kiitollinen kokemuksistaan, mutta niissä eläminen on kuitenkin helv...ä - onneksi on aina mahdollisuus kääntää uusi sivu elämässään.

Joten eteenpäin tuiskussa & tuiverruksessa, mutta puolet kevyemmällä taakalla ja kuten on sanottu;

"Ego on huono isäntä, mutta hyvä renki".

Lämpöisin halauksin

Eva H.

Uusimmat kirjoitukset blogissa

Lue kuulumisia tai mikä on uutta hyvinvoivan mielen kehittämisessä

Haluatko kommentoida tai jakaa ystävällesi?

Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita