Tutustuin kerran ihmiseen, joka sanoi - olen menettänyt kaiken. Kysyin, että - minkä kaiken? Ja hän vastasi seuraavasti...

Kuvituskuva: Shutterstock.com 

Olen menettänyt terveyteni ja minusta ei ole enää mihinkään. En jaksa enää pitää huolta itsestäni ja läheisistäni tai edes mistään käytännönasioista, jolla voisin edes yrittää pysyä hengissä.

Olen menettänyt itsetuntoni, maineeni ja arvokkuuteni. Minulla ei ole enää rahaa ja en kykene olemaan enää kenellekään hyödyksi, olen siis arvoton ihminen tässä yhteiskunnassa.

Haluaisin vain hävitä, kuolla pois tästä maailmasta. En koe sitä omakseni, elämäni on käynyt liian raskaaksi, en yksinkertaisesti enää jaksa. Elämä musersi minut alleen.

Olen vain kaikille taakkana. Jokainen yrittää ja yritti auttaa, mutta kukaan ei ymmärrä, mitä minun on täytynyt elämässäni kohdata, kokea ja tuntea. Se on mahdotonta, kertoa mitään toiselle, jolla ei ole hajuakaan siitä, miltä se todella voi tuntua.

Olen mitätön ja tiedän voivani huonosti, mutta kukaan ei ole osannut kertoa vaihtoehtoakaan. En halua vain sumentaa mieltäni ja kulkea tyhjänä kaduilla. Halusin enemmän, mutta unelmani hyvästä elämästä murskaantui.

Olen kokenut vihaa ja kateutta, koska kukaan ei ymmärrä todellisuuttani. En voi syyttää heitä siitä, koska he eivät tiedä. En voi pakottaa heitä kulkemaan saappaissani ja katsomaan sitä elämää jota olen elänyt. He tuskin edes kestäisivät sitä.

En voi, enkä ole enää mitään siitä, joka joskus kuvittelin olevani. Elän tyhjiössä, mustissa maisemissa, josta ei ole paluuta.

Kuuntelin ja katsoin häntä pelistä. Tajusin, että se olin minä, joka puhui itselleen maisemista, johon oli vajonnut. Se pelko oli muuttunut todeksi, osaksi elämää, jossa ei ollut lopulta kuin kaksi vaihtoehtoa valittavanaan "elä tai kuole".

Kun kirjoitin tämän sinulle, tiedät jo varmaan kumman vaihtoehdon valitsin 11 vuotta sitten.

Tiedät varmaan myös jo sen, että löysin keinoja, kuinka selvitä ja nousta ylös. Tiedät varmaan myös senkin, että oppisin rakentamaan elämäni uudestaan, perustoille, jotka kannattelevat, pitävät pystyssä ja vie eteenpäin tuli mitä tuli vastaan.

Toivottavasti tiedät myös sen, että tämän kaiken saamiseksi olen tehnyt töitä itseni kanssa enemmän kuin koskaan. Joka päivä etsin, harjoitan ja lisään voimavarojani. Sillä kukaan ei ole vapaa mistään vastoinkäymisistä elämässään, kyse on siitä, kuinka niitä oppii käsittelemään ja pääsemään yli.

Loin elämäni uudelleen, aloitin sieltä, mikä minut ensimmäisenä musersi ja kävin elämääni läpi piste pisteeltä, etsin ja löysin keinot ja nyt voin vihdoin ja viimein antaa myös sinulle niitä keinoja ja sitä tietoa mitä elämästä omaan.

Sain eilen koskettavan viestin mieheltäni, joka on minulle suurin kunnianosoitus, koska hän tuntee minut parhaiten:

"Täs joku aika sitten just mietin itsekseni, kuinka paljon ootkaan oppinut vähässä ajassa. Silloin ennen kuin sairastuit ja vähän sen jälkeen, kun meillä oli vaikeeta pidin sua "toivottomana" tapauksena.

Ja nyt mietin jo, kuinka viisas oletkaan! Huima kehitys! Tiedät enemmän kuin suurin osa ja osaat vaikka mitä!"

Tämä yksi pieni viesti, kosketti ja sai kyyneleeni nousemaan silmäkulmiini. Tunsin sen rakkauden, joka saa minut aina uudestaan ja uudestaan yrittämään ja kertomaan siitä, mitä jo tiedän & taidan, sillä oikeasti haluaisin, että kukaan ei joutuisi tässä elämässään kärsimään enää päivääkään.

Siksi olen siis olemassa ja tiedän, että jokaisella on oma tarkoituksensa olla olemassa. Mikäli haluat ja tarvitset apua elämäsi suhteen, niin voit rohkeasti ottaa minuun yhteyttä tai käydä katsomassa, mitä kykenen tarjoamaan sinulle tällä hetkellä voidaksesi paremmin ja pääsemään vaikeuksistasi helpommin yli.

Minä tein sen ja tiedän, että sinä kykenet harjoittamisella aivan samaan.

Älä siis koskaan anna periksi, vaan opi muuttamaan elämäsi paremmaksi ja halutessasi, voin kertoa sinulle, että miten.

Lämpöisin halauksin

Eva H.

Uusimmat kirjoitukset blogissa

Lue kuulumisia tai mikä on uutta hyvinvoivan mielen kehittämisessä

Haluatko kommentoida tai jakaa ystävällesi?