Välillä tuntuu, että uutiset eivät ole täynnä kuin vihaa, ahneutta ja katastrofeja... ja mietin, missä ovat ne myönteiset ja iloa tuottavat uutiset - sellaiset, jotka antaisivat uudenlaista elinvoimaa jokaiselle?!

Kun peilaa oman tai maailman historiaa, niin miettii, että onko tässä maailmassa mikään muuttunut, vai mennäänkö me vain huonompaan suuntaan?  Tai onko kaikki pelkkää mielen luomaa kuvitelmaa, jossa pelon sekaiset tunteet heräävät ja saa uskomaan, että mitään kehitystä ei olisi muka tapahtunut?

Niin tai näin, niin vaihtoehtojahan on monia, eikö?

Ihmisenä voimme valita, mitä katsomme, kuuntelemme tai luemme. Muistan, kun vuonna 2007 lopetin uutisten lukemisen ja katsomisen kahdeksi vuodeksi. Ne ahdisti ja niistä tuli niin paha olo. Taisin silloin olla "herkimmilläni"....kunnes koitti päivä, että aloin miettimään, voinko todella sulkea silmäni ulkoiselta maailmalta ja elää tässä "omassa kuplassani". 

Alussa pelotti suoraan sanottuna lukea uutisia, edes avata verkkosivuja, mutta en antanut periksi - suoritin ns. siedätyshoitoa ja paljon myöhemmin opettelin uudenlaisia tapoja, kuinka suhtautua asioihin kuin asioihin.

Kuvituskuva: Shutterstock.com

Kuitenkin huomaan, että monille ihmisille tällaiset negatiiviset ja ikävät uutiset vaikuttavat hyvinkin voimakkaasti, ja omalla tavallaan se on täysin normaalia. Siinä ei ole mitään ihmeellistä tai hävettävää, koska jokainen ihminen reagoi ja tuntee monin eri tavoin, kuka mihinkin.

Ja voi olla, että olen täysin väärässä, mutta jos peilaan omaa historiaani versus, mitä myös muut ovat minulle kertoneet selvitymisestä yms. niin keino siihen on oppia ajattelemaan toisin ja "keräämään" sellaisia asioita / muistikuvia / toimintamalleja, joiden avulla kykenee olemaan tilanteissa läsnä, ilman, että ne tuhoaisivat tai vetäisivät maton alta.

Se keino on jokaisen opeteltavissa.

Huomasin myös silloin ja mitä näen edelleen, että ihmismielen masentuessa, ahdistuessa tai kokiessa paniikkia,  elinympäristö pienenee RADIKAALISTI. Kuitenkaan ketään ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin. Se vaatii aikamoista tahdonvoimaa "kävellä" omien mukavuusrajojen yli ja huomata lopulta, että "MÄ SELVISIN".

Kun onnistumisen kokemuksia alkaa tulla enemmän ja enemmän, niin jossain vaiheessa ihminen ei edes välttämättä joudu ponnistelemaan sen suhteen, että ylipäätänsä pääsisi astumaan omasta kotiovestaan ulos. Tällaisiakin ihmisiä on monia ja he ovat myös äärimmäisen hyviä keksimään "verukkeita" muille, että saisivat jäädä sinne omaan "turvapaikkaansa", joka todellisuudessa ei ole sitä, vaan se löytyy....

...ainoastaan ihmisestä itsestään - sieltä sisältä.

Meistä jokainen saa varmasti harjoitella monenlaisia asioita tässä elämän KOVASSA OPPIKOULUSSA, mutta mitä tahansa elämässä onkaan tapahtunut tai tapahtuu

EI KOSKAAN KANNATA ANTAA PERIKSI - kaikki elämässä on muutoksenalaista, kuten se, että 13-vuotta sitten olin vakavasti masentunut, mutta en ole enää, enkä ole ollut sen "episodin" jälkeen.

Pääsinkö "kuiville" tekemättä mitään - EN. Vaan sain tehdä todella KUNNOLLA TÖITÄ omien ajatusteni ja tunteideni kanssa, että olen nyt tässä. Ja edelleen teen päivittäin erinäisiä harjoituksia, voidakseni vielä paremmin ja oppiakseni olemaan lämmin sydäminen ihminen kenelle tahansa.

Mutta onneksi sinun eikä kenenkään muunkaan tarvitse olla kuin minä, se on vain ollut polku, joka on kuljettanut minut nyt tälle "tielle" jolla seison tukevasti, vaikka välillä ympärillä myrkyäisi ja tornaadot heittelisivät mitä tahansa kasvoille. 

Joten etsi oma polkusi, joka antaa sinulle tunteen siitä, että sinä selviät, olet sen arvoinen ja pysyt pystyssä ulkoisista olosuhteista huolimatta.

Tällaisen polun seuraamiseen käytetty aika ei mene koskaan hukkaan, vaan kaikki se työ, jonka teet elämäsi eteen päästäksesi eteenpäin - on jotain, joka antaa elämälle merkityksen.

Jostain syystä, halusin nyt kirjoittaa sinulle tällaisen postauksen... liekö johtuu siitä, kun eilen makasin sairaalan teho-osastolla katsoen, että vielä olen elossa, kun sydämeni lyö. Ja joka kerta kun se lyö - minulla on mahdollisuus - kaikkeen.

Kaikkea ihanaa sinulle tähän päivään

Lämpöisin halauksia

Eva H.