Kun elämä lannistaa lopulta palaneen risunkin

Kuinkahan moni kokee itsensä mitätöidyksi tälläkin hetkellä? Kuinkahan moni on valmis kuuntelemaan, mitä toisella olisi oikeasti sanottavanaan? Ihminen kulkee usein kiemuraisia teitä ennen kuin voi saada vastauksen, miksi?

Näitä kysymyksiä usein mietin itseni ja muiden kohdalla, että mikä ajaa meidät siihen, että emme ole valmiita ottamaan asioista selvää ja kysymään "mihin perustat "totuutesi""?

En oikeasti tiedä itkisinkö verta, kun kuulin erään henkilön suusta, että "masennukselle ei voi tehdä mitään, koska se on sairaus"! Haloo?!?!?!

Mihin tämä väite perustuu? Omaan kokemukseenko, johonkin artikkeliinko vai tutkimukseen?! Väitän tämän toteamuksen olevan täysin hanurista. Miksikö?

Ensinnäkin, jos miettii järjellä, niin mikäli masentunut ajattelisi, että sille ei voisi tehdä mitään, niin miksi edes yrittää etsiä keinoja ja haluta mitään apua?

Toiseksi, mikäli sille ei voi tehdä mitään, niin miksi niin monet ovat siitä selvinneet? Eivätkö he tällöin edes olleetkaan masentuneita? Eli luulosairaitako?

Kolmanneksi, miten tuollainen perätön lause voikaan vaikuttaa sellaiseen ihmiseen, joka tällä hetkellä on masentunut, onpa millaisesta masentumisen asteesta tahansa kysymys. Menettääkö hän tällöin lopullisen toiveenkin paremman elämän saamisesta ja ne pienet elinvoiman rippeensä?

Ja vaikka se on luokiteltu sairaudeksi, niin monesta sairaudestakin voi saada puhtaat paperit tai elämäniloa tuottavan elämän, aivan kuten masennuksestakin.

Tämä lause ilmeisesti tuli henkilön suusta, joka ei todellakaan tiedä asiasta sen enempää tai omaa hyvin vahvat omat uskomukset asiasta ja jota ei pysty kuitenkaan perustelemaan millään tavalla. Mietin vain, että jos kyseinen ihminen olisi ollut viisas, niin olisi pitänyt mölyt mahassaan, eikä sanonut tuollaista masentuneen ihmisen kuullen. Toisaalta mikään ei tule turhaan, joten kyseinen lause sai ainakin minut miettimään tätä kokonaisuutta muutaman päivän ajan ja valuttamaan "verta" silmistäni kaikkien niiden puolesta, jotka taistelevat oman masennuksensa kourissa. Lause oli kuin olisi heittänyt suolaa toisen haavoihin ja vielä työntänyt sitä sormenpäillään syvemmälle suoniin ja varmistanut, että sattuuhan sinuun nyt oikeasti kunnolla! Ja sitten kääntänyt vain selkänsä!

Todella asiallista toimintaa!!!

Jos itse olisin aikoinaan ollut herkkä vaikutteille, niin en tiedä missä nyt olisin. Onneksi ympärilläni oli silloin lukuisia ihmisiä, keiden kanssa saatoin peilata ajatuksiani ja miettiä mihin kannattaa todella uskoa ja luottaa. Valitettavasti kaikilla ei ole samanlaista mahdollisuutta ja kaiken muun lisäksi he voivat kokea todella suurta yksinäisyyttä. Masentuminen ei kuitenkaan ole millään tavalla hävettävä sairaus, vaan sillä voi olla todella suuri vaikutus ihmisen tulevaisuuden rakentamisessa, mikäli on valmis ymmärtämään siitä sen olennaisen.

Olen matkan varrella saanut myös huomata, että me ihmiset reagoimme hyvin eri tavoin mm. masennuksen oireisiin, tällöin myös keinot sen selättämisessä ovat erilaiset, vaikka taustaltaan yhteneväiset.

Ainut asia, mitä toivon kaikille onpa hän masentunut, sairas tai tervekin, niin älä koskaan anna elämässäsi periksi. Älä anna toisten ihmisten suusta päästettyjen sammakoiden tuhota itseäsi ja äläkä anna toisten määritellä olemustasi. Äläkä anna myöskään kuormitetun mielesi vallata tunteillasi. Ne menevät ohi. Lopulta ne kaikki menevät ohi.

Sillä vaikka nyt kokisit elämäsi mitättömäksi, niin aina on olemassa joku, jolle olet todella tärkeä! Tämän minäkin tajusin vuosia myöhemmin, enkä kadu pätkääkään sitä helvettiä, jonka läpi jouduin kävelemään! Se ei ole koskaan helppoa, mutta se on ainut tie, jolla voi päästä aavoille vesille, muuttamaan elämäänsä paremmaksi ja lopulta näkemään, että se oli elämän paras asia, mitä on voinut koskaan tapahtua. Koska se muutti elämän sellaiseksi, jota siinä hetkessä ei pystynyt edes kuvittelemaankaan!

Lämpöisin halauksin

Eva H.

Uusimmat kirjoitukset blogissa

Lue kuulumisia tai mikä on uutta hyvinvoivan mielen kehittämisessä

Haluatko kommentoida tai jakaa ystävällesi?