Kun ihminen ei muutu

Oletko koskaan hakannut päätäsi seinään saman ihmisen kanssa? Mitä tuolloin ehkä ajattelet? Tuota ihmistä vai itseäsi?

Elämämme historia toistaa itseään, kunnes. Kohtaamme samanlaisia ongelmia ja ihmissuhteita, kuin. Missä siis on vika vai onko missään?

Kuvituskuva: Shutterstock.com 

MYYTTI #1

Ihmissuhteen alussa, meihin on kuin syntymästä alkaen iskostettu hullunkurinen ajatus, että meillä on oikeus vaatia toista muuttumaan. Oletko huomannut, kuinka helposti se on käytännössä tapahtunut?

Kuitenkin unohdamme näissä vaatimuksissamme täysin itsemme ja oman vastuumme näissä ihmissuhteissa. Miksi meidän ei itse tulisi muuttua. Emmekö osaa, halua tai jaksa? Vai onko kyse siitä, kuten äitini aina nuoruudessani hoki "älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon."

MYYTTI #2

Entäpä jos sanojan esimerkit ovat hieman vinkurallaan... uskotko silloin näitä "hyviä" neuvoja? Uskoisitko sellaista henkilöä, joka neuvoisi sinulle, kuinka hoidat päänsärkyäsi, vaikka hän ei olisi päänsärkyä koskaan tuntenut. Luotatko silloin vain "johonkin sokeasti"?

MYYTTI #3

Etsitkö kenties sitä ihanaa aidan kohtaa, josta se olisi kaikkein matalinta ylittää... ja toivot samalla parasta, että ruoho on todella vihreämpää siellä toisella puolella?

Näiden ajatusten myötä, tarvitseeko enää miettiä todellista syytä sille, että saamme hakata päätämme seinään, kun mikään ja varsinkaan se toinen EI MUUTU!

Mitähän tapahtuisi, jos ottaisitkin vastuun omasta elämästäsi ja antaisit toisten olla?

Haastavaa ja vaikeaako? Voin kertoa, että lopulta pääset itse kaikkein helpommalla ja mikä parasta, ne toiset muuttuvat siinä vierellä kuin huomaamatta!

"Elämä opettaa, kunnes tyhmäkin sen tajuaa" - tapasi mummoni aina nuoruudessani minulle sanoa. Ja hän oli aivan oikeassa.

Lämpöisin halauksin

Eva H.

Uusimmat kirjoitukset blogissa

Lue kuulumisia tai mikä on uutta hyvinvoivan mielen kehittämisessä

Haluatko kommentoida tai jakaa ystävällesi?