Kun ihminen haluaa polttaa itsensä loppuun ja vieläpä tietoisesti

07.03.2018

Poltatko kynttilääsi molemmista päistä? Onko "vaaran" merkit jo olemassa? Opi pysähtymään ennen kuin sinut pysäytetään.

Sanotaan, että ihminen on erehtyväinen, mutta kuinka monta kertaa sallitaan hänen erehtyvän itsensä suhteen?

Tarkkailessani ihmisiä tuolla "kaduilla", on helposti havaittavissa, kun "sytytyslanka" palaa molemmissa päissä täydellä liekillä. Mietin mihin ihmisillä on kiire? Tai mihin minulla itselläni on kiire? Miksi tulee yrittää tehdä monta asiaa samanaikaisesti ja olla vielä AINA TAVOITETTAVISSA?!?!!?

Kuvituskuva: Shutterstock.com

Aikoinaan minulle näytettiin lukuisia merkkejä ennakkoon, mutta en uskonut niihin. Siihen aikaan kuvittelin omaavani "täydelliset" voimavarat ja meneväni vaikka läpi harmaan kiven. Olinhan mukavasti asettunut egoni samelemaan rooliini... minä jaksan... minun on pakko jaksaa... "pysähtyjät" ovat vain niitä "luusereita"... ja olihan minun pidettävä kaikki narut käsissäni - you know?

Tuli aina "tietää" ja hallita kaikki. Varsinkin yllätykset tai suunnitelmien poikkeaminen oli KATASTROFI. Kuvittelin silloin meneväni lujaa eteenpäin, mutta todellisuudessa menin taaksepäin niin kovaa, jota "vauhtihurmassani" en edes nähnyt.

Elämä siis opettaa.

Kyllä, se opetti, mutta aika rankalla "kädellä". Nykyisin saadessani "merkkejä" en enää juokse, vaan pysähdyn ja mietin, mikä elämässäni on olennaista ja mikä ei. Sallin itseni päättää ja tehdä valintoja sen suhteen, mikä on hyödyllistä ja millä ei ole merkitystä juuri sillä hetkellä. Kova elämän oppikoulu tuli siis käydä läpi, ennen kuin kykeni opetella tekemään edes järkeviä valintoja.

Mutta maailma muuttuu ja rytinällä. Roikutaan sosiaalisessa mediassa, pitää olla aina "paikalla" ja katsoessani yhtä nuorta työntekijää, niin samanaikaisesti hän puhui luuriinsa, vastasi asiakkaille ja täytteli hyllyjä. Kun "kutsu" tuli, niin näki selvästi, että stressi painaa ja kovaa?!

Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että harvoin ulkopuolisen ihmisen kannattaa paljoa ehdottaa pysähtymistä, ei siitä saa kuin helposti toisen vihat niskaansa. Ja ymmärrän sen, sillä jokaisella ihmisellä on taustalla niin monenlaisia taipumuksia, jotka patistavat vain henkilöä jatkamaan. "Maksoi mitä maksoi"-mentaliteetilla.

Kuitenkin ihminen voisi päästä helpommallakin, oppimalla tekemään vähemmän, mutta enenmmän sellaista, jolla todella on merkitystä. Mutta kaipa meidän jokaisen on sitten käytävä se "kova koulu" läpi ennen kuin alkaa uskomaan, luottamaan ja tunnistamaan omat todelliset voimavaransa ja sanomaan tarvittaessa EI KIITOS.

Kyse on lopulta niistä omista valinnoista, joita tekee, on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Ja mikä parasta - aina voi tehdä uusia & parempia valintoja.

Tee siis viisaita valintoja, kyse on kuitenkin sinun elämästäsi, jolla on merkitystä myös muille.