Lopulta ymmärsin, että kadotettu aika ei koskaan palaa

Jossain vaiheessa elämää voi havahtua ehkä miettimään, mihin tämä vuosi on mennyt tai kuinka olen päiväni käyttänyt. Ainakin minä törmäsin tähän mietintään taas tänä aamuna, kun eilen otin vähän rennosti. Hyvä vai huono juttu, mene ja tiedä, mutta se oli kuitenkin tietoinen valinta. Usein ei osata tietoisesti ajatella sitä, mihin aika kuluu. Lisäksi jälkeenpäin voi tuntea katumusta, surua ja kiukkua, koska kokee, että on käyttänyt sitä joutaviin asioihin eikä tehnyt sitä, mitä olisi halunnut. Ja ne ihanat itselle annetut lupauksetkin, joista ei ehkä kyennyt pitämään kiinni. Masentaako? Lähteekö energiat?

Kuvituskuva: Shutterstock.com


Toisinaan sitä saattaa kuvitella olevansa liian heikko ja antaa liian helposti periksi. Voi myös kuvitella lukuisia ulkopuolisia syitä siihen, miksi ei ole onnistunut jossain asiassa. Ja metsään mennään taas, että kolina taas käy. Miltähän ihmisestä oikeasti tuntuisi ja mikähän muuttuisi, jos aina osaisi kääntää katseensa itseään kohti ja miettiä, miksi jokin ei tällä kertaa onnistunut? Oliko siihen syynä mahdollisesti sisäinen pelko, liian korkea tavoite, uskomus, aika ei ollut vielä oikea, luovuttaminen tai kärsivällisyyden puute jne.

Niin mahtavaa kuin onkin itse kunkin olla aina jälkiviisas, niin olisihan se hienoa, jos oppisi jo etukäteen toimimaan viisaammin, ennen kuin mitään inhottavaa tapahtuu tai matto tempaistaan alta. Kuitenkaan itse elämä ei yritä estää ketään toimimasta tai saavuttamasta toiveitaan tai antamia lupauksiaan. Päinvastoin se koettaa opettaa jokaista kasvamaan ihmisenä. Mutta sehän on aivan liian työlästä, eikö vaan? Ennemmin jotain muuta tilalle, kiitos. Ja miksi ihmeessä edes kannattaisi pysähtyä katsomaan omia opinpaikkojaan, joissa on ehkä aikaisemmin tyrinyt tai jopa onnistunut. Ja miksi edes etsiä itsestään mitään tasapainoa ja harmoniaa, kun rahalla saa ja hevosella pääsee. Niinpä niin, mutta minne asti?

Minulla tämän kaiken edes ensimetrien tajuamiseen tarvittiin rankka musta-aukko ja monet muut lukuisat tähdenlennot päälle, ennen kuin meikäläisellä alkoi mennä jakeluun tämän elämän tarkoitus ja v-mäisten tapahtumien ketjut. Huvittaa suoraan sanottuna kaikki ne lauseet mitä tänäkin päivänä usein näen, kun sanotaan, että "mullahan on vain tämä elämä", niin laitetaan mennen tullen menemään, viidettä kertaa naimisiin, kymmenettä kertaa kihloihin ja eiku taas baanalle... tekemään mitä? Järkevää toimintaako? Mutta tätähän se on, kun ei uskalleta katsoa sinne peiliinsä.

Mikäli ihminen uskaltaa alkaa tarkastelemaan elämäänsä järkevästi, rehellisesti ja avoimin mielin voi hän todella oppia paljon ja kehittää itseään pääsemään nopeammin yli sellaisista asioista, jotka ovat aikaisemmin vieneet mahdollisesti sängynpohjalle. Koska kuka nyt oikeasti haluaisi viettää koko elämänsä sängyssä? Minä joskus todella yritin, mutta epäonnistuin. Ei voida siis sanoa, että mitkään virheet olisivat katastrofeja, vaan päinvastoin, ne antavat jokaiselle suuren kehittymismahdollisuuden oppia toimimaan toisin. Kyse onkin enemmänkin siitä, haluaako ottaa niistä opiksi, kehittyä ja mennä eteenpäin vai jäädä menneisyytensä vangiksi? Se on aina oma valinta, joka jokaisella on mahdollisuus tehdä elämässään. Sitä ei voi kukaan toisen puolesta tehdä ja on lisäksi hyvä ymmärtää, että valitsematta jättäminenkin on valinta.

Elämä on kuitenkin tässä ja nyt ja aina voi aloittaa alusta, pyrkiä parempaan ja kehittää itseään viisaudella. Ihmiselämä ei koskaan ole mikään itsestäänselvyys, joten miksi ihmeessä on kuitenkin niin hankalaa oppia toimimaan siten, että osaisi arvostaa sitä parhaimpana lahjana, eikä ennemmin heittää sitä kankkulan kaivon syövereihin?!

Lämpöisin halauksin

Eva H.

Uusimmat kirjoitukset blogissa

Lue kuulumisia tai mikä on uutta hyvinvoivan mielen kehittämisessä

Haluatko kommentoida tai jakaa ystävällesi?