Raadolliset törmäyskurssit

01.01.2020

Jostain ihmeen syystä, meidän ihmisten tulee ensin kaivaa sitä verta nenästään, ennen kuin edes alkaa hitustakaan miettimään sitä elämäänsä - silleen kunnolla - YOU KNOW?!

Usein tällaiseen prosessiin EI TODELLAKAAN vapaaehtoisesti lähdetä, vaan ennen sitä on joutunut kaikenlaisille "törmäyskurssille". Aivan kuten formula autot Monacon ensimmäisessä mutkassa.

Yksi törmäys ei vielä vie ojasta allikkoon, mutta kun taustalla alkaakin olla lukuisia tekijöitä tai suurempi stressitekijä, kuten koettu vaikea lapsuus, avioero, sairaus tai jokin muu tapahtuma, joka saakin sitten pois niiltä omilta raiteilta, niin tottakai sitä alkaa etsimään jotain helpotusta elämäänsä.

Kuvituskuva: Shutterstock.com

Valitettavan usein, "se helpotus", joka ensimmäisenä otetaan käden jatkeeksi ja on kuulemma radiotoimittajien mukaan jo osa SUOMALAISTA KULTTUURIA - JOTEN NO PROBLEM!!!! Voi taivas varjele, sanon minä.

Saattaahan se hetkeksi helpottaa, kun nuppi on saatu vedettyä siihen pisteeseen, että ei tiedä onko sitä kuussa vai maassa....mutta totuus on kuitenkin se, että pakoon ei pääse, vaikka sitä kuinka yrittäisi. VALITETTAVASTI!!!

Ja näissä pisteissä unohdetaan täysin, että meidän jokaisen elämä on kuitenkin tässä ja nyt. Kaikki se, mitä sillä hetkellä kokee, tuntee, näkee, kuulee ja huomaa

EI OLE PYSYVÄÄ!!!!

Tunnustan kyllä, että niissä vaikeissa hetkissä on hyvin vaikea uskoa siihen, että se paha olo menisi pois tai elämä voisi edes joskus muuttua helpommaksi, mutta usko minua, kun sanon sinulle NYT, että kaikki elämässä on muutoksen alaista - KAIKKI!!!

Tärkeintä olisikin opetella kehittämään sellaisia taitoja (joita ei muuten missään koulussa opeteta - valitettavasti), että ei luhistuisi tunteidensa vallassa vaan osaisi käsitellä niitä rakentavalla tavalla, myös niitä ikäviä, "negatiivisia"(ällö sana) tai ei-toivottuja tunteitaan.

Edelleenkin joka tuutti tarjoaa kliseisiä lauseitaan "AINA ON OLEMASSA VAIHTOEHTO" , joka aikoinaan täräytti aina tärykalvoni kirkuvan punaisiksi, kun joku edes kehtasi sanoa sen minulle ääneen. Juu niin varmaan - ajattelin.

Kaikki hokivat vaihtoehdoista, mutta harvempi osasi kertoa, että mikä se on. Mutta ehkä vika oli minussa, sillä silloin etsin vain sellaista vaihtoehtoa, joka veisi kertaheitolla kaiken tuskan pois - ilman, että minun tulisi pahemmin itse laittaa tikkua ristiin. Hullunkurista ajatusrakennelmaa, eikö?

Sisimmässäni kuitenkin "salaa" toivoin, että kykenisin todella rakentamaan tähän elämään sellaisen perustan ja käsittelemään menneisyyteni "haamuja" siten, etten taas uppoaisi ensimmäisten vastoinkäymisten ilmaantuessa. Mielen ristiaallokko oli kuitenkin synnytetty!

Mutta kaipa kaikki on kuitenkin tarkoituksen mukaista meidän jokaisen elämässä - "jos et ymmärrä kerrasta, niin sitten toistetaan niin kauan, että se oppi menee lopulta perille". Ja onhan se monelle vaikeaa ymmärtää, että ihmisen tulisi itse opetella ponnistelemaan omien ajatustensa kanssa, eikä siirtää hyvinvointinsa vastuuta muille.

Ja voin tässä vaiheessa kertoa, että kun vihdoin ja viimein monien "taisteluiden" jälkeen opin ottamaan vastuun omasta hyvinvoinnistani, kykenin muuttamaan elämäni paremmaksi ja selviytymään jatkossa huomattavasti paremmin & nopeammin elämääni mullistavista vaikeasta asioista, kuten syvästä masennuksesta aikoinaan. Lisäksi tiedän, että jokainen kykenee saavuttamaan saman ja jopa vielä enemmänkin kuin minä, mutta kaikki lopulta lähtee AINA ITSESTÄ!

Ja vanha viisaus sanoo: Usko niin näet!