Hei,

Edelleen elossa! Nuo sanat tulivat ensimmäisenä herätessä mieleeni. Ei sillä, että olisin odottanut yön aikana kuolevani, mutta eihän sitä koskaan voi tietää. Pidämmehän usein itsestään selvänä asiana, että elämämme jatkuu myös huomenna. Johtuuko se sitten sisään rakennetusta itsesuojelumekanismista vai mistä, että emme juurikaan ajattele oman kuolemamme mahdollisuutta, ellemme sairasta jotain vakavaa tautia tai vuosilukumittarimme ole jo asteikon yläosassa.

Miksi siis ajatus kuolemasta tai elossa olemisesta tuli heti ensimmäisenä aamusta mieleeni? Pitäisikö minun olla huolissani itsestäni, kun tuollaisia ajattelen? Kaipaanko siis kuolemaa? Kyllä!

Toisinaan ajatus kuoleman mahdollisuudesta tuntuu varsin houkuttelevalta. Ei tarvitsisi huolehtia eikä murehtia enää mistään maallisesta. Ei rahahuolia, ei ihmissuhdeongelmia, enkä olisi vastuussa tekemisistäni tai sanomisistani enää kenellekään. Kuulostaa pakenemiselta!

Kyllä, joskus vain olisi kiva paeta todellisuutta ja unohtaa kaikki. Mutta ei! En oikeasti ole halukas kuolemaan. Se on vain ajatusleikkiä, jota toisinaan tulee harrastettua. Enkä myöskään usko, että kuolemalla saisin putsattua pöytääni ja kaikki olisi taas hyvin. Uskon, että palaamme tänne niin monta kertaa kuin on tarpeen, jotta kaikki tekemäni teot, mitä missäkin elämässä olen tehnyt, on hyvitetty.

Olen siis edelleen elossa! Olen siitä erittäin onnellinen! Saan nauttia auringon nousuista, vesisateista, rakkaimpieni läheisyydestä ja arkipäivän kommelluksista, sillä niitä kommelluksia minulle todellakin sattuu harva se päivä.

Kuinka helposti kadotammekaan itsemme arjen harmauteen ja jokapäiväisiin rutiineihin, ainakin minä kadotan usein itseni sinne. Monesti vasta siinä vaiheessa, kun kuulemme kuolevamme, alamme kiinnittämään huomiotamme elämän hienoihin yksityiskohtiin ja arjen tarjoamiin ihaniin hetkiin, tavallisiin hetkiin. Lopulta nämä niin sanotut tavalliset hetket ovatkin niitä kaikkein arvokkaimpia hetkiä, joita elämä meille tarjoaa. Juuri niitä ikävöimme eniten kuoleman kolkutellessa ovellemme.

Tämä lienee asia, mitä meidän jokaisen omalta osaltamme tulisi miettiä. Siksi aionkin jo tästä hetkestä lähtien katsella elämääni aivan uusin silmin ja nauttia jokaisesta hetkestä, mitä elämä eteeni tuo, niin iloista kuin suruista. Yritän myös kiinnittää huomioni jokaiseen pieneen tylsään yksityiskohtaan, joita eteeni putkahtaa, sillä juuri ne tekevät elämästäni elämisen arvoista.

Odotan siis innolla uuteen päivään heräämistä!

T. Mies *Yksityisyyden suojaamiseksi, en julkaise kirjoittajan nimeä.

Kuvituskuva: Shutterstock.com

Mitä sinä kirjoittaisit itsellesi juuri nyt?

Jäin miettimään tätä samaa kysymystä myös itseni suhteen, että mitä minä kirjoittaisin juuri nyt itselle, toiselle... elämästäni, ajatuksistani ja siitä mitä olen ymmärtänyt elämäni tarkoituksesta & sen todellisesta merkityksestä.

Onko se sellaista mistä en vielä tiedä mitään vai olenko oivaltanut sen, mutta en uskalla saattaa sitä kuitenkaan päivän valoon?

Saamani kirje laittoi minut kuitenkin tunteideni pyörteisiin ja sai ajatukseni heräämään & oivaltamaan olennaisia asioita tästä elämästä. En ole täällä itseni varten, vaan sen takia, että edes pienessä määrin kykenisin olemaan avuksi muille. Kuitenkin kyetäkseni olemaan, minun tulee kehittää itseäni, tietojani, taitojani, rakkauttani ja myötätuntoa paljon. En ole siis valmis, mutta olen matkalla. Ja ilman muita, minulla ei olisi edes matkaa, jossa elää.

Iloa, valoa ja auringonsäteitä päivääsi

Lämpöisin halauksin

Eva H.

Uusimmat kirjoitukset blogissa

Lue kuulumisia tai mikä on uutta hyvinvoivan mielen kehittämisessä

Haluatko kommentoida tai jakaa ystävällesi?