Vain elämää pintaa syvemmältä

14.02.2018

Annoin itselleni luvan lähteä matkaan, kohti tuntematonta... lähdetkö mukaan?

Aloitin kirjoittamisen yli 14 vuotta sitten uudestaan. Kouluajat ja äidinkielenopettajat olivat jättäneet minuun punaiset jälkensä. Vastustelin kirjoittamista viimeiseen asti, kunnes koetti päivä, että nyt tai ei koskaan. Pidin "päiväkirjojani" monta vuotta piilossa ns. pois muiden katseilta tai tietämykseltä. Kirjoitin vain itseäni varten, kuitenkaan koskaan aikaisemmin haluamatta palata niihin kirjoituksiini enää uudestaan, kunnes nyt koitti päivä tuoda ne esiin.

Viime aikoina nämä kirjoitukseni ovat pyörineet voimakkaasti mielessäni, joten päätin rohkaistua ja etsiä ne jostain kellarini syvennyksistä, sillä olihan kirjoittanut monta laatikollista tekstiä niistä asioista, josta en voinut & halunnut puhua ääneen. Asiat, jotka kuitenkin kuljettivat minut tähän pisteeseen ymmärtäen ja hyväksyen sen kaikken olleen tarpeellista elämässäni.

Olinhan kirjoittanut itseni puhtaaksi... tai näin ainakin kuvittelin?!

Kuvituskuva: Shutterstock.com

"Mikään ei ole koskaan niin huonosti, etteikö se huomenna voisi olla paremmin."

Aloitan siis niistä sivuista, mihin se viimeksi päättyi, luen nämä kaikki tuhannet aikaisemmin kirjoittamani kirjoitukseni elämäni ensimmäistä kertaa läpi ja katson mihin olen päässyt tällä kivikkoisella matkallani, jonka kuitenkin koen muuttuneen allani lämpöiseksi rantahiekaksi.

Näistä uudelleen kirjoituksista syntyy tämä blogini, joka toivottavasti antaa sinulle tietoa, toivoa ja ymmärrystä siihen, mitä ihmisessä tapahtuu, kun hän masentuu ja vaipuu "mustaan yöhön". Ja ennen kaikkea luottamusta siihen, että