Näin kohtaat pelkoja

Kaikilla meillä on, jos minkäkin näköisiä pelkoja. Yksi pelkää koiria, toinen pelkää yksinjäämistä ja kolmas pelkää jonkun satuttavan häntä. Jotkut myös sanovat, etteivät pelkää mitään. On myös ihmisiä, jotka pelkäävät lähestulkoon kaikkea mahdollista.

Hankalimpia kuitenkin ovat sellaiset pelot, joita ei asianomainen itsekään tunnista peloiksi, vaan ne saavat aivan toisenlaisen ilmenemismuodon. Monien niin sanottujen tavallisten ja jokapäiväisten tunteiden takana nimittäin piilee pelko. Tällaisia pelon sijaistunteita saattavat olla esimerkiksi: viha, kateus, epätoivo ja ahneus vain muutamia mainitaksemme.

Jos tiedostamme pelkomme, on se myös helpompi kohdata. Usein pelko saa kuitenkin mielessämme epätodellisen suuret mittasuhteet ja pyrimme välttelemään pelkäämäämme asiaa viimeiseen asti. Paradoksaalista kyllä, tällainen toimintatapa vain lisää pelkoamme kyseistä asiaa kohtaan. Meidän tulisikin kohdata pelkomme askel askeleelta, mielellään turvallisten ihmisten tai ihmisen läsnä ollessa. Tottuminen tapahtuu lähes väistämättä, kunhan vain sitkeästi jatkamme pelkäämämme asian sietämistä. Eikä aikaakaan, kun huomaamme pystyvämme kohtaamaan pelkomme ilman tunnetta, ettemme selviä kyseisestä tilanteesta.

Erilaisten kielteisten tunteiden takana piilevää pelkoa on kuitenkin hiukan haastavampi lähestyä, sillä se vaatii omien tunteiden ja tuntemuksien ymmärtämistä. On ensinnäkin tunnustettava itselleen, että omat kielteiset tunteet pohjautuvat pelkoon ja että ne ovat vain opittu tapa toimia tietyissä tilanteissa. Kun reagoimme vahvoilla kielteisillä tunteilla, ei meidän tarvitse kohdata todellista pelkoamme, vaan voimme jatkaa totutuilla rutiineilla eteenpäin. Näin ei kuitenkaan tulisi toimia, sillä siten myrkytämme kehomme ja mielemme.

Löydettyämme ja oivallettuamme kielteisen toimintatapamme eri tilanteissa, tulisi meidän tarkkailla omaa mieltämme ja miettiä mistä kyseinen toimintatapamme kumpuaa ja kuinka se vaikuttaa itseemme, sekä läheisiimme. Näin toimiessamme pystymme jo pikkuhiljaa ennakoimaan tulevat niin kutsutut vaaranpaikat ja muuttamaan toimintatapojamme myönteisemmiksi. Siinä samalla pääsemme vähän kerrassaan käsiksi sisimmässämme olevaan tunteeseemme eli pelkoon. Näin pystymme käsittelemään todellisia syitä haitallisiin toimintamalleihimme. Pikkuhiljaa tällaisesta toimintatavasta tulee meille rutiinia ja työskentelemme automaattisesti itsemme kanssa pelkojemme pois kitkemiseksi.

Tällainen itsensä kanssa työskentely saattaa aluksi tuntua haasteelliselta, jopa vieraalta, mutta aloittaessamme tietoisen muutoksen pelosta vapauteen, elämä muuttuu varsin mielenkiintoiseksi löytöretkeksi oman mielen syövereihin ja tulevat haasteet eivät enää tunnu ylitsepääsemättömiltä.

Ystävällisin terveisin

Lasse Kuivalainen

Kehoterapeutti, Mielenterveyshoitaja, Ryhmäohjaaja