Kun ihminen ei pääse "puuta" pidemmälle, niin missä vika?

Kirjoitan tätä postaustani nyt yön hämärässä, monien eri ajatusten saattelemana...

Rohkaistuin eilen aloittamaan sen, mistä olin jo monia vuosia "haaveillut" tekeväni. Nyt huomaan, että monessa asiassa olen ollut täysin oikeassa, meillä ihmisillä on omat tabumme, pelkomme ja tietämättömyytemme, jotka sanelevat vastauksiamme asioihin, joista emme välttämättä tiedä mitään tai tiedämme kaiken.

Kuvituskuva: Shutterstock

En tiedä oletko törmännyt samaan ilmiöön kuin minä, että miten usein sosiaalisessa mediassa ihmiset kommentoivat toisten kirjoituksiin tai uutisartikkeleihin antaen niitä "viisaita neuvojaan", tietämättä asiasta tuon taivaallista. Niinpä niin, sillä päästäänkin puusta tosi pitkälle?

Ja kaiken kukkaraksi nämä "viisastelijat" usein jättävät tämän toisen ihmisen siinä vaiheessa, kun jokin sairaus tai tragedia kohtaa. Se osuu ilmeisesti niin pinnan alle, jota on parempi paeta kuin ottaa asioiden todellisesta laidasta selvää. Näitä tarinoita on matkan varrella niin monesti nähty & kuultu.

Eilisiä kommenttejä lukiessani, sain taas huomata, että en ole yksin näiden ajatusteni kanssa,

Esimerkiksi ihmistä, jota on kohdannut jokin tai useampi tragedia, ei ole yleisesti hyväksyttävä keskustelun aihe - KOSKA SE ON EPÄNORMAALIA. Aikaisemmin en itsekään ymmärtänyt asiasta tuon taivaallista, mutta nyt tiedän, että näin valitettavasti on useille käynyt.

Kuitenkin, jo "leikittäis" ajatuksella. että jokainen ihminen laitettaisiin joihinkin personallisuus- tai psykologisiin testeihin, niin kuinkahan moni oikeasti saisi puhtaat paperit? Tuskin kukaan. 

Joten ei ole ihmisen mieli niin pulmunen. Ja siksi se ilmeisesti tuottaa monelle "tuskaa" puhua tai käsitellä asiaa vaikeita asioita...Kaipa sitä jollain tasolla pelätään, että niin voisi käydä myös itselle - hah!  

Asiat kun voivat muuttua hetkessä ja jopa yhdessä yössä, kuten minulle kävi vuosikausia sitten. Siihen asti saatoin pitää itseäni terveenä, "vahvempana" ajatellen vain muiden olevan heikkoja - niitä luusereita. mutta elämä opetti. 

Koska todellinen syy asioihin kuin asioihin löytyy sieltä peilistä, jos sinne uskaltaa katsoa.

Jep... tähän kuulkaa meni meikäläisellä aika kauan aikaa, ennen kuin kykeni katsomaan itseään ja saatika edes millään tavalla hyväksymään omaa vastuullisuuttaan. 

Herääminen todellisuuteen SATUTTAA JA LUJAA!!! Se on kova paikka, mutta samalla lohduttavaa, miksikö? Silloin kun sinut on revitty tuhanniksi miljooniksi palasiksi, ei voi kuin alkaa rakentamaan itseäsi eheäksi uudelleen. 

Ja onneksi tässä maailmassa on sellaisia "työkaluja", joilla se onnistuu, mutta niiden esiin tuomiseen tarvitaan muita "opettajaa" ja ne opit täytyy hyväksyä ottamaan muualta, niiltä, jotka tietävät mistä puhutaan, eikä vain niiltä, jotka kuvittelevat tietävänsä.

Selviäminen on kovaa nöyrtymistä itsensä suhteen, että oivaltaa tarvitsevansa muita ja osaa kuunnella heidän ohjeitaan.

Lämpöisin halauksin

Eva H.

Uusimmat kirjoitukset blogissa

Lue mikä on uutta hyvinvoivan mielen kehittämisessä


Haluatko kommentoida tai jakaa ystävällesi?