Kun ihminen kokee olevansa yksin

"En tiedä mitä sanoisin, tekisin tai edes ajattelisin! Kaikki katoaa ympäriltäni ja olen kuin yksin jätetty laivaani purjehtimaan."

Näin ystäväni sanoi minulle kahvikupin ääressä. Huolestuin, koska se voi viestittää monesta asiasta... Mietin hetken mitä sanoisin ja mietin, että mitä sinä sanoisit vai olisiko parempi olla sanomatta mitään?

Onko laiva hänelle sama kuin hän itse ja mitä hän tarkoittaa yksinäisyydellä?

Kuitenkin, jos mietitään asiaa laajemmin, niin jokainenhan meistä on yksin. Meidän tulisi yksin uskaltaa tehdä päätöksiä ja ratkaisuja elämässämme. Miksi se sitten pelottaa?

Kuvituskuva: Shutterstock.com

Pelkäämmekö tekevän väärän valinnan? Tai pelkäämmekö loukkaavamme jotain toista ihmistä? Vai pelkäämmekö sitä turvattomuuden tunnetta, joka aina seuraa valinnan myötä, koska emmehän todellisuudessa tiedä, mihin se meitä vie?

Ihmisen osatessa käyttää sisäistä mittariaan oikean ja väärän suhteen, se antaa varmuutta luottaa valintoihinsa ja turvaa sen suhteen, että kävi miten kävi, niin selviää.

Asia on kuitenkin toisin, mikäli teemme valintamme toisten sanojen pohjalta, tällöin se ei ole omamme, vaikka pidämme sitä helposti omanamme. Ja vielä, jos huomamme, että epäonnistuimme, niin petymme, koska emme pysty seisomaan sen takana ja turvallisuuden tunne alkaa murenemaan jalkojemme alla.

Mikä siis keinoksi?

Valinnat voivat aina olla helppoja tai vaikeita. Kuitenkin ensimmäinen nyrkkisääntö on, että valintaa ei koskaan tulisi tehdä mistään mielenjohteesta eli tunteidensa pohjalta. Tällöin realistinen eli järkevä ajattelu ei pääse mukaan, jonka johdosta voimme vuosien päästäkin huomata tehneemme virheen.

Toinen nyrkkisääntö on se, että vaikka tekisimme virheen, se ei koskaan ole maailmaloppu, vaan voimme opetella toimimaan jatkossa toisin. Toistamatta sitä virhettä uudestaan ja oppimaan luottamaan itsemme juuri näiden järkevien valintojen kautta. Tällöin pystymme seisomaan omilla jaloillamme ja luomaan sitä perusturvaa, joka karkottaa yksinäisyyden tunteen pois.

Päästäkseen tällaiseen oivaltamiseen ja itsensä luottamuksen saavuttamiseen, tarvitsemme elämäntaidon ohjausta. Tarvitsemme ihmisiä ympärillemme, keihin voimme luottaa ja peilata omia ajatuksiamme ja tuntemuksiamme, ilman, että he tyrkyttävät omiaan meille takaisin.

Kun olemme päässeet tähän vuorovaikutukseen ja kokeneet onnistuneemme siinä, meidän on helpompi myös oppia toimimaan saman lailla itsenäisesti. Tällöin meitä ei enää lannista olosuhteet ja voimme kokea onnistumista itsestämme.

Tosiasia kuitenkin on, että tarvitsemme aina toisiamme siinä suhteessa, että voimme nähdä konkreettisesti sen, että millaisen elämäntaidon todella omaamme.

Ole siis onnellinen itsestäsi, elämästäsi ja kaikista niistä ihmisistä, joita siihen kuuluu, sillä näiden avulla ja oikeilla taidoilla kykenet pääsemään elämässäsi pitkälle.

Tämän minäkin kykenin havaitsemaan elämässäni, näin monen vuoden jälkeen, johon en olisi koskaan kyennyt ilman toisia ihmisiä, vastoinkäymisiä ja niitä onnistumisia.

Älä siis koskaan anna periksi, vaan koeta oppia luottamaan itseesi aidosti ja merkityksellisesti, ilman niitä suuria dramaattisia tunteita. 

Iloa päiviisi

Lämpöisin halauksin

Eva H.

Uusimmat kirjoitukset blogissa

Lue kuulumisia tai mikä on uutta hyvinvoivan mielen kehittämisessä


Haluatko kommentoida tai jakaa ystävällesi?